Tässä se tulee, paljon paljon kysytty tatskapostaus!

En tiedä mistä aloittaisin, tekisinkö postauksesta pitkän vai lyhyen ja ytimekkään, jotenkin uskon että tulen päätymään tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon. Tatuoinnin suunnittelu ja miettiminen alkoi jo 17-vuotiaana kun ajattelin hankkivani jotain heti kun täytän 18. Tuo päätös ei ollut kuitenkaan helppo, sillä ideoita oli monia ja kaikki aivan erilaisia. Siitä asti mulla on ollut yksi idea joka on säilynyt tähän päivään asti, syy miksen tätä ole aikaisemmin laittanut ihooni, oli toteutus. Monia monia vuosia "usko, toivo ja rakkaus" on ollut ideana ja raamatunkohtana mulle tärkeä, sillä nuo kolme asiaa on mulle tärkeimpiä asioita maailmassa.

Jo silloin sain idean ankkurista (kun olin 17) mutta ajattelin kuinka sellainen löytyy monilta, oli sitten sen tarkoitus tai toteutus minkälainen hyvänsä. Mietin tätä tatuointina tekstinä, pieninä kuvina, pelkästään raamatunkohtana... mikään ei vaan iskenyt, enkä halunnut ottaa mitään mistä en ollut varma. Sen tiesin aina, että haluan tatuoinnin olevat todella yksinkertainen, pieni ja paikassa mihin en ehkä itse näe, eikä toisetkaan (ellen pue päälleni ihmisten ilmoille jotain tälläistä :D), mutta tiedän sen olemassaolon. Kannatti siis pähkäillä samaa ideaa kuusi vuotta, sillä tuo sama idea ankkurista oli mulla edelleen mielessä ja tiesin sen tarkoituksen olevan mulle tärkeämpi, kuin se kuinka monelta se löytyy. En olekaan ymmärtänyt ikinä niitä jotka aina sanoo

"kun kaikilla muillakin on se"

tatuoinneista. Jos sä oikeasti pidät siitä, miksi sitä ei ottaisi kun sama idea on tuntemattomienkin ihoilla.

Voin jopa suoraan sanoa, että pitkään olin vastaan tatuointeja jotka tarkoittavat itselleen jotain, ovat ehkä muisto tai muistutus, miksei se voisi olla vain nätti kuva iholla? Ajatus tuntui jotenkin kliseiseltä ja itselleni mahdottomalta. En ehkä ikinä osaa selittää sitä tunnetta kun näen tatuoinnin peilin kautta tai näen sen vahingossa katsoessani alaspäin, niin mieleeni tulee heti "usko, toivo ja rakkaus", josta saan heti jonkinlaista "voimaa" ja energiaa. En osannut kuvitella, miten tämä pieni tatuointi voisi joskus piristää silloin tällöin päivääni ja muistuttaa siitä mikä on mulle tärkeää. Kun olin menossa Emman mukaan liskogalleriaan jossa hän otti oman ekan tatuointinsa, uskalsin samalla varata ajan. En ole ollut ikinä siitä niin varma, joten nyt päätin sen tehdä ja muokkasin oikeanlaista ankkuria koko yön. Halusin että se on mun tekemä, pääosassa on ankkuri, jonka yläosa muistuttaa riskiä ja alaosan sisällä on sydän. Kun mulla on rintsikat päällä, sieltä näkyy pelkästään risti, joka on mielestäni kiva yksityiskohta :)

Okei, nyt kun olin tehnyt kuvan josta oli 100% varma, niin tuli eteen oikeasti vaikein päätös. Mihin?  Mulle paikka oli yhtä tärkeä ja vaikea valinta kuin tatska, mutta olinkin siitä oppinut että kannattaa kuunnella itseään eikä miettiä sitäkin seuraavat 6 vuotta.

Paikan takia myös nämä kuvat ovat kaukaa otettuja ja tatuoinnin kannalta hieman epäselviä. Sori siis tästä :/  Yritin ottaa lähempääkin kuvia, mutta rehellisesti sanottuna, en vain innostu laittaa nettiin lähikuvia rinnoistani :D Kokeilin monia kuvakulmia ja läheisyyksiä, mutta kuvasa näkyi aina ehkä liikaa omalle maulle. Mutta ideana paikalle oli sellainen että sen saa piiloon, en näe sitä itse jatkuvasti (esim ranteessa yms.) ja visuaalisesti näyttää nätiltä. Ensin mietin selkään samalle kohdalle missä sydän on. Se ei vain toiminut ja jostain mulle tuli mieleen laittaa kylkiluiden väliin hieman rintojen alapuolelle. Piirsin kotona siihen vedenkestävällä kajaalilla samanlaisen ja kokoisen ankkurin, se vain toimi ja tykästyin paikkaan älyttömästi.Kajaalitatska pysyi siinä kohdassa kolme päivää ja tulin varmaksi paikasta. Se oli täydellinen! Tottakai eka pelkäsin että jotkut ottavat paikan sopimattomana?, ehkä ristiriitaisena tai mauttomana.

Mutta jotkut ei ole minä. Minun keho, minun elämä, tatuointini, päätös ja näkemys. Itse olen aina ollut hieman avarakatseisempi, enkä mieti asioita näin. Sanotaan että olen aina nähnyt ihmisen kehon vain kauniina, rinnat rintoina, joten tuo paikka ei ollut mulle kuin kaunis piilopaikka lähellä sydäntä. Pystyn kuvittelemaan 70-vuotiaan Aino mummon, jolla on yhä sama ankkuri piilossa tukevien pitsirintyliivien alla. Sinne kun ei kukaan näe, enkä taida enään pitää jakkuja tällä tavalla? Tai eihän sitä koskaan tiedä..

1 Corinthians 13:13  "And now these three remain: faith, hope and love. But the greatest of these is love. "

Pahoittelut postauksen viivästymisestä kaikille jotka paljon kyseli. Kun otin tatskan, sen piti kk parantua ja sitten huomasin pari haaleampaa kohtaa ja halusin suurentaa paria pikkuista kohtaan. Mutta kun varasin aikaa, se meni vielä 3vk eteepäin ja samana päivänä kun oli tuo aika, jouduimme sairaustapauksen takia siirtää vielä viikolla ja tästä 2vk päästä tatska oli parantunut ja täydellinen :D  Että näin.. enkä jaksanut kertoa tätä kaikissa kommenteissa, niitä kun yli 2kk sisällä tuli pari päivässä.Niin ja kuvien toteutus oli hankala, miten ottaa kuvia ettei kaikki näy, mutta melkein kaikki näkyy?

 Kertoa saa omista tatskoista, kysyä mitä tulee mieleen mutta muistakaa olla kilttejä mun kommenttiboxille :)

Eli tässä olisi viime kuun suosikit tarjottimella :)

Tarvitsin jotain hyvää ja tummaa ruskettavaa gaalaan, sillä mulla oli kokomusta asu ja olin vitivalkoinen. Stokkalta löytyi tämä VITA LIBERATA mousse itseruskettava. jota oli kolmessa sävyssä ja itse ostin tummimman :) Näin sain jo yhdellä rusketus kerralla tarpeeksi näyttävän, mutta tasaisen rusketuksen. Hinta taisi olla kolmenkympin luokkaa?

Ihania ankkureita tottakai <3 Vaikka Jerone on miesten vaatekauppa, niin yleensä asusteet kuin asusteet, menee myös naisille. Jerone lähetti pari mun lempparia, joten tottakai tämä rannekoru oli ihan pakko saada hopeisena ja kultaisena. 

Ostin tän Glitterin aitohopeisen kaulakorun joku 3 viikkoa sitten päähänpistoksena kiireessä, mutta siitä on tullutkin lempparikoru. Niin siro ja kaunis, menee ihan kaiken kanssa(paitsi kullan). Mä itseasiassa siivosin juuri mun korukaapit ja annoin kamulle ison kasan koruja, sillä siellä oli niin paljon sellaisia mitä en enää oikein käytä. Nyt tykkään kaikista siroista, joskus jotain näyttävämpää ehkä ranteessa kellon kanssa, mutta siinä oikeastaan se onkin :) Voisin ottaa tässä joku päivästä uudet kuvat tästä korukaapista, sillä se on pienentynyt huimasti.

MAYBELLINEN color elixir huulikiilto, johon oon täysin rakastunut ja saanut myös pari kamua ihastumaan :) En oo ollut ikinä huulikiiltojen ystävä, mutta tässä on ollut kaikki kohdallaan. Toi sivellin levittää sen ihanan taseisesti, itse huulikiilto ei oo tahmeeta ja pysyy hyvin huulilla. Myös pigmenttiä on hyvin, mutta oon laittanut alle eka saman väristä huulipunaa, jotta siitä tulee todella voimakas. Mun suosikit on tottakai pinkki(110) ja nude(720), täällä näkyy kaikki sävyt.  

Nämä sekä luomivärit saatu.

Lopuksi LORÈALIN mattaiset luomarit. Mä oon tässä hetken käyttänyt pelkästään mattaista nudea luomissa ja sitten mustalla tehnyt utuiset rajaukset. Helppoa ja näyttävää!