Ekan kerran tapasimme 2008 joulukuussa leirillä ja 2009 24.helmikuuta aloimme seurustelemaan. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, hassua että tänään siitä on kulunut tasan viisi vuotta <3 Niin kliseeltä kuin kuulostaa ja kuinka nuoria oltiinkaan, niin oli mahtavaa löytää joku joka ymmärsi sinua ja olin niin samanlainen (hyvällä tavalla myös erilainen). Oli jännä nähdä miten ollaa vaikutettu toisiimme ihmisinä, esimerkiksi mä olin ennen Samulin tapaamista epävarma, en hymyillyt, olin lopettamassa juuri alkanutta blogia enkä osannut yhtään käyttää kameraa. Kaikki nämä ovat nyt historiaa ja voin taata, että tätä blogia EI olisi pystyssä ilman rakastani.
Sampan suuhun en nyt tässä yksin voi sanoja laittaa, mutta takuuvarma olisin siitä, että ilman mua herra olisi edelleen 70kg rimpula(nyt yli 90kg, nuorena ei syönyt mitään, mutta kun kokkasin koko ajan niin alkoi kilojakin tulla) eikä hiukset tai parta olisi aina noin kuosissa. Mä olen niitä 2 vk välein koko ajan trimmaamassa, heitän myös heti roskiin rikkinäiset pappakalsarit, mitä toi jätkä käyttäisi edelleen.. haha. Nämä siis tulivat näin ekana mieleen ;D Varmasti.. tai toivottavasti olen jotenkin muutenkin positiivisesti miestä muuttanut.
Tuo eka kuva on muuten meidän ihka ensimmäinen yhteinen kuva meistä kahdestaan, kummatkin mustilla hiuksilla tottakai! Alussa oli aika raskasta, kun olimme kiinni toisissamme kuin paita ja peppu puoli vuotta... sitten Sam pääsi haluamaansa koululle Lohjalle ja näimme enää viikonloppuisin, joskus ei silloinkaan. Kun oli niin vastarakastunut, pää oli ihan pyörällä ja Samppa oli tuolloin mun ainoa ystävä, olihan se rankkaa aikaa... samalla kyllä myös parasta, sillä se vahvisti suhdettamme paljon.
Samppa on ollut mulle kuin toinen puolisko, ollaan kuitenkin nyt viisi vuotta yhdessä kasvettu ja koettu vaikka mitä. Eka amis, muutto pois himasta, oma koira, ulkomaanmatkat yms. Musta se on ihanaa kuinka paljon toisen kanssa voi jakaa paljon asioita ja mennä vaikka minne ympäri maailmaa!
Outoa jopa kuvitella kun mä näin ekan kerran kun herralle alkoi kasvamaan viiksiä :D
Vasurissa taitaa mun osalta olla Amy Winehouse ja vasemmalla joku oranssitukkainen tyttö? Samulilla pysyi tyyli, mutta mulla se vaihtui samalla lailla kuin hiusten väri :D
Me ollaan käyty Ruotsissa, Turkissa, Albaniassa ja Espanjassa. Sampan kanssa on ihan mahtavaa lomailla! Mä oon sellainen että tykkään suunnitella aika paljon mitä tehdään, missä milloin yms, myös lomalla. listat on mun intohimo... niin jätkä pakottaa taas vähän aina höllää otetta ja mennä vaan :) Näin se menee myös monesti arjessa, mikä on aina ihanaa.
Herra S ei ole koskaan ollut mikään imelä romantikko, outoa kun on saanut sellaisen kuvan että jokainen nainen sellaisen haluaisi :D Mä oon aina tykännyt romantiikasta, mutta mulla sille on ehkä erilainen käsitys. Esimerkiksi se että mies oli päässyt töistä ja ostanut huvikseen kukkia, tai eilen 23.44 ilmoitan että haluan karkkia!!Mies ottaa avaimet kouraa mukisematta ja vie mut alepalle että saisin karkkia ja pepe makea (tämä tapahtui juuri eilen). Tai viime viikolla heräsin siihen että mies toi sänkyyn mulle itse paistamaan lihapiirakan täytteillä. Samuli ei paljon kokkaa, niin eleenä tuo oli yhtä kuin = olet minulle tärkeä. <3 Munkin eleet on monesti tuollaisia, tiedän että hän on tunnin päästä kotona, laitan saunan lämpiämään, juomaa kylmäksi ja kokkaan iltapalan valmiiksi. Tuollaista arjen romantiikkaa! Se on ehkä parasta, oikeasti.
Jos Sam tulisi esim puku päällä mun työpaikalle kukkapuska kädessä ilmoittamaan, että menemme teatteriin limusiinilla... voisi olla että multa repeäisi pokka ja sanoisin "mitäs jos mentäisiin vaikka leffaan ja sen jälkeen sinne hyvään wokki paikkaan?"
:P Kuten nyt ke menemme juhlistamaan tätä vuosipäivää, on tiedossa eka ruokaa Tony`s Delissä ja siitä sitten lehvaa. Kuitenki on koira niin pitäähän sitä heti mennä kotiin ja ehkä ilta jatkuu saunalla? Parasta ikinä, sanon mä. Seura ratkaisee aina.
En olisi ikinä arvannut että löydän elämääni ihmisen, joka rakastaa näin paljon. Päivittäin tämä mies saa mut hymyilemään, nauramaan ja muistamaan kuinka onnellinen olenkaan, en voisi enempää pyytää. Viisi vuotta on aika pitkä aika, mutta mä oon ollut tähän asti sitä mieltä että mitä pidempään sen parempi. Se on jännä miten hyvin sitä tuntee ihmisen ja tietää välillä tasan tarkkaan miten toinen tulee reagoimaan asiaa mihin hyvänsä :D Alussa kaikki oli hieman pelottava kun toista ei tuntenut, pelkäsi että päästää paukun tai näkee ilman meikkiä finni otsassa. Miten sitä voi vaan olla niin oma itsensä ja sanoa toiselle ihan mitä tahansa, hyvää tai huonoa. Toivottavasti vuosia tulee myös enemmän... ja enemmän. Rakastan sua <3
ps. meistä löytyy tosi harvoin yhteiskuvia kun pitäisi ne ottaa itselaukaisimella, harvoin jos ollaan kamujen kanssa tyrkätään niille kameraa käteen ja laitetaan ottaa meistä kuvia :D
