Miten elämä voi tuntuakkaan taas niin normaalilta, ihanalta, helpolta ja omalta. Tiesin mitä puuttui, mutta en vain jotenkin ymmärtänyt että se vaikuttaisi muhun näin paljon.
Samppa oli pari viikkoa kiinni ja onhan hän ollut intissä joskus kolmekin viikkoa kiinni tai saman verran, mutta nyt joku tuntui erilaiselta. Kun hän lähti, itkin ekaa kertaa kunnolla asiaa. En halunnut päästää irti. Hän lähti bussilla kotimme edestä, menin koiran kanssa lenkille ja itkemistä jatkui kaksi tuntia. Ikävöinyt olen ennenkin häntä ja joka kerta kun lähtee, mutta en ikinä noin voimakkaasti. Onneksi elämä on blogini ansiosta aika hektistä, niin en ehdi pitkäksi aikaa pysähtyä ja aika kuluu myös paljon kavereiden kanssa tai salilla.
En vain ehdi ikävöidä niin paljon, mutta nämä kaksi viikkoa tuntui erilaisilta. Jokainen pikkuinen asia muistutti häntä, ajatukset ei aina kulkeneet ja veikkaan että se on heijastunut tännekkin :D
Äsken tajusin siivotessani kuinka normaalilta elämä taas tuntuu, olo on taas jotenkin turvallinen ja levollinen. <3
(enimmäkseen kuitenkin pieniä kokoja, kengät 36)ja mulla samoja kokoja, enimmäkseen varmaan S/M ja kengät 37-38. Myös paljon asusteita, meikkejä ja muuta kivaa. Kirppis on auki 9-13.30, me myyjät päästään jo sinne aikaisemmin niin kaikki on kivasti esillä. Eli toivottavasti tuolloin eksytte paikalle :)

Responses to Kun elämä tuntuu taas normaalilta