Kaapista ulos

Kun mulberryn alet alkoivat, menin heti nettikauppaan toivoen että sieltä löytyisi eräs fuxian värinen passinkuori jota olin katsellun normaali hintaisena. Olin jo pitkään halunnut myydä vanhan VC passinkuoren ja hankkia tilalle jonkun yksinkertaisemman ja ohuemman yksilön. Olin myös 90% varma että tämä tuote tulisi olemaan netissa alennuksessa, joten jaksoin odotella ja pystellä siinä toivossa, että saisin edullisemmin. Siellä se sitten netissä oli alennuksessa, mutta kun koitin klikkailla ostoskoriin, oltiin ne jo loppuunmyyty. Voihan *#%&! 

Tämä oli niitä kertoja kun ajattelin itsekseni että eipäs voi mitää ja ostan sitten joskus jonkun toisen jne, mutta en saanut tuota mielestäni millään. Pari viikkoa kävin katsomassa nettikaupassa, jos joku olisi palauttanut omansa, mutta ei. Tässä vaiheessa muistin että keskustassa olisi ihan Mulberryn liike, jota en ollu jonkun takia edes ajatellut? Odotukset eivät olleet todellakaan korkealla, mutta kuinka outoa, siellä niitä oli kaksi kappaletta! Lasin takana tuo passinkuori komeili ja taisin vetää liikkeessä pienet tuuletukset, joista ihme kumma ihana naismyyjä ei ollut yhtään edes ihmeissään, haha. Tuota siis taitaa tapahtua paljon? Luulin että olisin nyt tyytyväinen, mutta olinkin tästä ostoksesta niin onneisseni ja sain siitä idean laittaa kaikki uusiksi.

Mulla on nimittäin yksi pakkomielle, joka on oikeasti joskus aika paha ja ajattelin nyt tulla ulos kaapista: Mä rakastan yli kaiken kun tavarat sopii yhteen, sävyltään ja tyyliltään. Mun yhdellä kamulla on yhtä paha tällainen pakkomielle, joten se on tällä hetkellä ainoa joka oikeasti ymmärtää mua, mutta vaan nauraa ja pyörittää silmiä sanoan "perus Aino". Kiitti kamut :D Mutta kun mä rakastuin niin palavasti tuohon fuxiaan, että mun oli pakko tilata netin aleista siihen sopivan meikkipussin, johon mulla oli suuri suunnitelma. Halusin laittaa sinne kaikki tavarat joidenka on aina "pakko olla mukana" oli laukku sitten minkä kokoinen hyvänsä, sillä mua ärsyttää aina suunnattomasti kun joka näistä jää kotiin ja sitä tapahtui aina kerran viikossa. Mun avaimenperä oli turkoosi, mutta H&M:stä löytyi täydellinen uusi ja kultaisella teemalla mentiin.

Tuo nahka on näissä jumalaisen pehmeää ja väri sitäkin ihanempaa. En ole pinkin ystävä, mutta heti kun sävy menee hieman lilaan päin, olen ihan myyty. Ja tämä mun pakkomielle on sitten päätynyt, muutaman viikon jälkeen, se on täydellinen ja ylpeä siitä :D Ainoa mikä mua siis ihan oikeasti häiritsee suunnattomasti, on mun hopeinen kotiavain..... äh. Voinko lakata sen kultaisella kynsilakalla tai jotain?

Tähän pieneen ihmeelliseen pussukkaan mahtuu pelottavan paljon kaikkea ja tässä tavarat joita ilman en pärjää tai pääse kulkemaat/kotiin.

Kotiavaimet, musiikkisoitin ja kuulokkeet.

Furlan pienessä pussukassa on varalta kolikoita, huulirasva, huulikiilto sekä rasia täynnä purkkaa. Ja kyllä, en kanna purkkaa pussissa vaan mielummin nätissä rasiassa niin ja ööö tietenkin purkkakin on vaaleanpunaista. Siis näin vakavaa tää oikeasti on, APUA.

Ja tottakai korttilompakko, passi(tämän hetkinen ainoa henkilöllisyystodistus) sekä pieni harja, joka on pidennysten kanssa ihan pakollinen.  Näitä kun pitää 2-3h välein harjata, että näyttii tosi kivoilta :)

Tiedän että monet naiset ja miehetkin tykkää, että tavarat on nätisti tai sopii jotenki yhteen. Mutta onko oikeasti kellään tämä mennyt näin pahaksi? Mulla ei ole tämä läheskään niin paha pukeutumisen kanssa, mutta en kyllä voi ikinä yhdistää kultaisia koruja ja laittaa edes kenkiä, jos niissä on hopeiset vetoketjut sivuilla. Mura ihan naurattaa tämä, mutta kun mulla oli se turkoosin Fulran avaimenperä kun tämän pussukan sain, niin mä kannoin muutaman päivän avainta mukana ilman avaimenperää, koska mun silmiin sattui tuo turkoosi-fuxia yhdistelmä. Huh, oonko mä oikesti ihan hullu vaiko vain nainen? 

Mä jopa toivon että mä suurentelisin tätä tilannetta, mutta musta tuntuu että jopa vähättelen sitä nyt tässä. Ö__ö

   

Responses to Kaapista ulos