Aamu koitti ja mun kyyti oli tulossa vasta neljältä hotellille, kun lento lähti 18.50. Ovenkahvassa odotti lehti ja korkkasin smoothien. Eikun alas typyjen kanssa aamupalalle :)

Ruokaa oltiin tankattu ja Maria, Marianna sekä Johanna lähti shoppailemaan. Mä päätin jäädä hotellihuoneeseen pariksi tunniksi, kunnes pitäisi kirjautua ulos. :) Ehdin pakata rauhassa,siemailla lisää teetä ja hetken levähtää. Sitten seikkailemaan ja etsimään muut käsiin!

Nyt piti varautua henkisesti, sillä mentiin v.s:n putiikkiin. Olin kyllä tässä TOSI onnellinen että lompsa todella jäi kotiin, sillä löysin sieltä "muutamat" ihanuudet, jotka tottakai jouduin sinne myös jättämään kun lompsakin oli kotosalla.. Onni onnettomuudessa.

Tuon rusettituoksun haluan, se on niin ihana!

Tuli todella paljon muistoja mieleen, kun melkein tasan vuosi sitten oltiin Erikan kanssa Lontoossa, tässä kaupassa ja tuossa wokki paikassa mikä näkyy alempana :) Ihania muistoja <3 Tuolla tosiaan vierähti paljon aikaa ja kun käveltiin takaisin, tajusin ettei mulla jää aikaa mennä ravintolaan jos halua syödä jotain. Aamupalasta oli kuitenkin jo kuusi tuntia ja lentokentältä en saisi ehkä niin hyvää ruokaa. Tiesin heti mihin menisin!

Meidän hotellin vieressä oli Wok to walk, mihin myös Erikan kanssa oltiin eksytty ja ruoka oli todella nopsaa ja hyvää. Otin siis mukaan ja menin hotellin takapihalle, missä oli tuo kaunis kirkko :)

Aika tuhtia oli, mutta niin hyvää ja maisemat oli mitä parhaimmat. Oli ihan kiva istahtaa hetkeksi yksin ja vain katsoa ympärille :)

Mulla oli vartti aikaa ja edessä oli 30 automatka. Päätin ostaa kylmän frappuccinon mukaan, mitä oli muuten ihanaa juoda kuumassa autossa :D Ruotsalainen bloggaaja Adam tuli samalla autolla lentokentälle, kun lennot lähti melkein samaan aikaan meillä. Oli kyllä kiva saada juttuseuraa pitkälle automatkalle ja melkein parin tunnin istumiselle lentokentällä, Adam oli tosi mukavaa juttuseuraa ja juttua riitti bloggaamisesta vaikka mihin. Parissa päivässä tuli tutustuttua aika moneen mahtavaan ihmiseen!

Kohta olinkin jo kotia päin ja mulla oli enää pari prosenttia yhtäkkiä akkua puhelimessa, eli nopsaa viesti Sampalle ja sormet ristissä toivoin että hän se näkee. Mulla oli taskussa punta ja hiluja.. ei lompakkoa, ei akkua. No onneksi kentällä ihana mies odotti ja koirakin autossa, miten kova ikävä voi tulla alle kahdessa päivässä <3