Postaus toteutettu yhteistyössä artelimited.com:n kanssa.

Näin tämän taulun jo kolme kuukautta sitten, kun sain valita artelimited:n sivuilta itselleni pari taulua. Päätin kuitenkin valita vaate-/työhuoneeseeni jotain muotiin sopivampaa, mutta tämä jäi silti vahvasti minua ja oli edelleen mielessä. Kuva oli todella hauska ja omaperäinen, tykkäsin myös tosi paljon että siinä on koiria ja tyyliltään sopisi täydellisesti meille :)

Silloin enhalunnut valita taulua, koska jollain tasolla se oli hieman synkän ja surullisen oloinen. Vaikka tiedostan paremmin kuin hyvin, että tuo on piirros, mulle tuli oikeasti hieman haikea mieli kun aloin katsomaan koirien pohjattomiin ja elottomiin silmiin...

En tiedä oonko herkkis vai hieman hullu?

Kun laiton julisteen kehyksiin ja laitoin taulun paikoilleen, pysähdyin katsomaan sitä ja tutkin jokaista koiraa ja viivoja, joilla ne oltiin taitavasti tehty. Sieltä tunnisti helposti rotuja ja yritin laskea myös kuinka monta turria siellä onkaan, mutta menin koko ajana laskuissa sekaisn.Tajusin myös että tämä oli ekaa taulu joka oikeasti puhuttelemaan minua, en tiedä oliko se sen takia, että kuvassa on eläimiä ja niillä on iso paikka mun sydämmessä, vai oliko syy jokin toinen? Jollain hassulla tasolla niitä vaan kävi sääliksi. Mua alkoi hieman huolestuttamaan miten hullulta kuulostin oman pääni sisällä, kun mietin mielessäni kuinka ottamalla tämän surullisen taulun kotiini, pelastan koirat ja saan niiden silmiin hieman eloa. Mä jopa toivoisin että olisin keksinyt ton jutun vaan päästäni, mutta oikeasti aloin ajatella niin kun tuijotin kuvaa kauan :D !! Parempi oli siis vain siirtyä hissukseen pois.

Paljon surullisia hylättyä koiraa, joista puuttuu värit ja rakkaus, silmistä syvyys ja elämänilo. Nyt ne on meidän seinällä, vihdoin kaikki hyvässä kodissa, Sancho seuranaan ja hukkuu meidän rakkauteen.  Älkää olko surullisia koirat pienet, ehkä ajan mittaan teidän turkkiin tulee kiiltoa ja silmät saa eloa.

Taiteilijan DANIEL EGNÉUS muutkin piirrokset iskivät muhun tosi paljon, en tiedä mikä näissä viivapiirroksissa mua niin viehättää. Ehkä sen että ne on niin erilaisia, mustavalkoisia, hauskoja ja hitusen synkkiä. Tuntuu että jokaisen piirroksen takana on joku isompikin tarina, jonka voi vain itse keksiä ja rakentaa kuvan ympärille. Mulla on itselläni ollut aina vilkas mielikuvitus, se on hyvä asia mutta joskus se menee liiankin kovaa.

Stray dogs

Miksi koirien silmistä huokuu surullisuus ja pelko. Ovatko ne hylättyjä ja vankkurin viemiä?

Pesci II

Miksi tytön hiuksista ui neljä kultakalaa, onko se kuvainnollista... vai tuleeko tyttö ulos viimeisestä kalasta?

Little Red Riding Hood IV

Miksi Eeva on jättänyt Aatamin ja mitä hän tekee Liisan ihmemaassa?

The Rape of Persephone

Onko tämä sota, pako, kidnappaus?  Miksi ratsailla on demoni ja nainen... miksi hänellä on sylissään iso kukkakimppu josta tippuu kukkia varrelle. Jättääkö hän ne merkiksi pelastajalleen?

Ja toi taulun nimi.. voiko joku selittää tämän, mä kysyi Sampalta ja se vaan repesi eikä osannut auttaa :D Persepuhelin?

Voi niin monia kysymyksiä, mihin en saa ikinä vastausta. Ehkä ihan hyvä niin, saa antaa oman mielikuvituksen tehdä tehtävänsä :) Tuliko teillä näistä maalauksista mitään kysymyksiä, yhtä tyhmiä kuin mulla tai jäikö jokin hyvin mieleen?