Nämä kuvat ovat viime maanantailta, kun mentiin Sanchon kanssa pyörälenkille ja sitten heittelemään sen uutta palloa joka onkin näköjään uusi suosikki! Tarpeeksi iso ettei häviä kotiin koko ajan :D 

 

On se niin komia ja suloinen! Pikkuinenhan on nyt Samulin äidillä ja siskolla hyvässä sekä rakastavassa hoidossa, silti tuntui hyvin oudolta tulla kotiin ettei joku hypinyt reisiä vasten vimmatusti sekä nuollut naamaa märäksi korvat söpösti taaksepäin ja silmät kiiluen. Nyt kun kirjoitan tätä postausta (joka on ajastettu) olen ollut pojusta erossa viisi tuntia ja ikävä on TODELLA kova, varsinkin kun olen ekaa kertaa siitä yötä erossa ja viikon heti putkeen.

Kun tiistaina pakkasin viimeisiä juttuja yöllä ennen ke aamun lähtöä, niin löysin kuvassa näkyvän pallon laukkuni vierestä. Äysin että joudun olla tuota pikkuista koirullinia ilman viikon ekaa kertaa, purskahdin heti itkuun ja taisi tulla pieni ahdistukohtauskin siinä.. Alkoin pelottaa miten pystyn olemaan muutaman hassun päivän ilman tätä vekkulia joka tekee mun joka päivän niin ihanaksi ja erilaiseksi. Olen Sanchoon kiintynyt todella paljon ja se jaksaa aina mua ilostuttaa ja lohduttaa, onneksi viikko menee niin nopsaa ja voin vaan kuvitella sitä reaktiota kun se näkee meidät viikon päästä :D Pakko ottaa videolle miten se sekoaa, kun pelkästään parin minuutin kauppa käynti saa hännän heilumaan niin, ettei takamus pysy mukana. wuh wuh ja hau hauu <3