Olin viime viikon lauantaina ja nyt maanantaita Sinillä yötä. Välillä tuli puheeksi mun blogin vanhat postaukset, joten ajattelin kuvailla seuraavana aamun hieman samalla idealla... eli oikeastaan ei millään idealla. Kuvailin vain vähän kaikkea kun heräiltiin ja onneksi meillä oli seurana kolme koiraa, niin kyllä tuli kuvattua muutakin kun omia varpaita ja aamuapalaa :D

Sanchon ilme kun heräsi, oli vielä ihan unessa...

... ja Topin ilme. Topi

(Sinin koira)

ei yleesä ole noin myrtsin näköinen, vaan silloin kun Sancho hivuttautuu sen lähelle kuten nytkin, niin niin ei koira enää ole niin iloinen. :D

Sancho yrittää aina päästä niin lähelle Topia ja leikkiä sen kanssa, mutta jos toinen ei halua niin ei halua. Mutta aina tuo jaksaa yrittää <3

Sinin aamu alkaa melkein aina samalla tapaa, eli tanssiminen koirien kanssa ja ekaa kertaa sain tästä ihan todistusaineistoakin! Niin söpöä <3 Onni vanhus sylissä.

Lipaston päällä bongasin pari viikkoa sitten antamani ja piirtämäni taulu, minkä siis olin jo ehtinyt unohtaa. Tein sen Sinille synttärilahjaksi ja korkeutta sillä on 70cm ja leveyttä 50cm... tätä piirsin mustalla tussilla yhteensä sellaiset 6 tuntia.

Onni aina alkaa hyppimään söpösti tasajalkaa, jonka takia korvat tässäkin kuvassa kuin Dumbolla. Ulos oltiin menossa! JEE!!

ULOS ULOS ULOS ULOS ULOS ULOS ULOS

Peilistä katsoi vielä hieman räjähtänyt Uino...

Sinin kodista on alkanut tulla mun kakkos koti. Vaikka meillä on sisustuksessa melko erilaiset maut ja kodin on eri tyyliset, viihdyn tuolla todella hyvin ja olo on aina todella kotoisa. Siellä on niin hienoja sisustusyksityiskohtia, kuten tämä upea kallo :) Talo on täynnä eri tyylejä ja ihan eri pari kalusteita, mutta ne vaan toimii yhdessä niin hyvin!

Aamupalaksi ruokaisat munakkaa ja jogurtit marjoilla.

Parhautta on toi Sinin vakkarimuki, josta ei kukaan muu saa juoda. Parasta tässä ei ole pelkästään tuo kuvi, mutta koko. Ja se on siis kahvimuki :D "otan kupin kahvia"... eli litran aamukahvit. Mä ihan naurahdin kun Sini otti hörpyn ja muki peitti sen koko naaman, tää oli pakko ikuistaa.

Ihmisen näköisenä taas kotiin päin samaa matkaa kun Sini lähti töihin. Hiukset oli taas suoristettu ja kehtasi lähteä liikkeelle koiran kanssa.

Ressu mukaan (se unohtui sinne viikonloppuna). Koira pääsi 90 asteen pesuun ja Sanchon leluksi.

Me oltiin siis sunnuntai aamuna kirppikseltä ja heti kun näin ja tunnustelin tämän kangasta, arvasin että Sancho rakastuisi siihen täysin. Hieman painavat tassu, joten tiesin että lelun ravistelemisesta tulisi hauskaa ja sitä se onkin paljon tällä tehnyt!! Lasten lelut myös kestää paljon kauemmin kun koiran pehmolelut. Ne se on rikkonut melkein kaikki, mutta yksi pieni pupu on 3,5 vuoden jälkeen edelleen kuin uusi ja sekin on oikeasti lasten lelu.