Tuntuu että takana on stressaavin viikko hetkeen ja se on näkynyt täälläkin. Älysin etten ole tehnyt muutamaan päivään postausta ja keskiviikonkin postauksen tein tunnissa, vaikka yleensä siihen menee 3-6 tuntia. Tuntuu etten ole viikkoon oikein pysähtynyt ja töitä sekä tekemistä on ollut liikaa. Mulla on yleensä yksi sellainen lepopäivä viikossa etten tee blogijuttuja ollenkaan koneella ja olen kotona tekemässä mitä huvittaa, rennosti salilla, meikittä, siivolein, kirjaimellisesti lagaan.

Nyt mä olin unohtanut tuon kokonaan ja oon hyppinyt paikasta toiseen joka päivä. Mulla ei ole siis ollut aikaa edes tulla istumaan koneelle, sillä jos aikaa oli, niin mä kyllä valitsin aina hetkeksi sohvan tai sängyn mielummin. Parina päivänä kun sali oli menossa jo kiinni ja tulin vasta kotiin, olisi pitänyt levätä mutta tein treenin kotona ja oli vielä entistä uupuneempi... Ja koska mä en ole helposti sellainen ihminen kun stressaan, mutta kun stressaan, niin se sitten näkyy.

Nyt on pakko aikatauluttaa tulevat päivät vähän paremmin, enkä tuosta lagi päivästäni luovu. Sillä tuntuu että viime alkuviikon vain istuin koneen edessä ja loppuviikon juoksin paikasta toiseen. :D  Ei kiva. Ja kun enimmäkseen teen kaikkia blogi juttuja, niin tuntuu että siitä ei ikinä saa paussia tai hengähdystä. Metrossa olet sähköpostilla, kahvilassa muokkaat postausta, kamera mukana kun kuvaat videota samalla, ruokatauolla muokkaat instagram kuvaan ja vastailet kommentteihin.

Aloin melkein tänään miettimään että pitäisikö pitää parin viikon hengähdys tauko ja olla ihan kokonaan olla bloggaamatta ja vloggaamatta. Yrittää keskittyä kaikkeen muuhun.

... mutta mä en pysty. Muutenkin mun elämän olis ihan super tylsää ilman kaikkea tätä :D Mulla on varmaan ollut vaan huono viikko, liian kiire ja moni asia on kaatunut päälle, jolloin kaikki tuntuu mahdottomalta.

Nyt kun tämä päivä ollaan Sampan kanssa vaan nukuttu, olen saanut rauhoittua ja tuijottaa vaan miehet kainalossani teeveetä, niin olo alkoi olla jo normaali. Tein tässä koneella muita juttuja ja yhtäkkiä mulla tuli fiilis tulla tänne blogin puolelle tekemään postausta ja vastailemaan miljooniin kommentteihin ;)

Ihminen se olen minäkin, muistakaa se. Mullakin on elämä, joka joskus menee huonommin ja joskus tunnen itseni epäonnisttuneeni kaikessa. Joskus en halua nousta sängystä ja kohdata maailmaa, joskus haluisin vain jäädä peiton alle, unohtaa kaikki maailman somet ja blogin. Onneksi nämä fiilikset kestää vain hetken.

JACKET - JUNKYJARD

SHIRT & JEANS - BIK BOK

SHOES - ZALANDO

BAG - SAINT LAURENT

WATCH - GUL

SUNGLASSES - RAY-BAN

(HouseOfBrandon*)

Mutta halusin vain kerran taas avautua ja ilmoittaa itsestäni. Muistuttaa siitä ettei blogi voi edes oikein pysyä tasaisena, koska ei kenenkään elämä ole sellaista, vaan vuoristorataa, kuten kaikilla muillakin. Ja se näkyy varmasti munkin blogissa paljon, sillä kirjoitan tätä tosi fiilis pohjalla, ajatuksella ja haluan aina kirjoittaa vain silloin kun huvittaa ja olla tulematta silloin lukemaan kommentteja kun ne oikeasti ihan ahdistaa.

Pusuja ja virtuaalisia haleja,Uino ( :D )